Erve Uutiset on Suomen Erillisverkot -konsernin julkaisema verkkomedia. // Erillisverkot Twitterissä

Vieraskynä // 1.6.2017

Terrorismi lähenee Suomea

Tukholman terrori-iskun jälkeen keskustelu terrorismista Suomessa nousi uudelle tasolle, mutta se koski lähinnä Suojelupoliisin roolia terrorismin vastustamisessa. Se on vain yksi osa terrorismintorjuntaa, terrori-iskujen estämistä ja niiden jälkeistä toimintavalmiutta, kirjoittaa entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero.

Terrorismi on muuttanut muotoaan viime vuosina. On siirrytty laajojen ryhmien iskuista yksittäisten ihmisten tekemiin iskuihin. Siksi puhuisin itse käsitteestä joukkomurha. Tämä termi kuvaisi paremmin nimenomaan Suomen tilannetta ja uhkakuvia.

Vaikka ensimmäinen terrori-isku voi tapahtua Suomessa koska tahansa, todennäköisesti seuraavakin tapahtuma on joukkomurha, jollaisia ovat olleet kouluampumiset ja Imatran murhatapaus. Oleellista termien erossa on, että terrorismi tarkoittaa terroristisessa tarkoituksessa tehtyä tekoa, jolloin motiivi on yleensä ääriuskonnollinen.

Joukkomurhakäsite pitää sisällään myös muut motiivit, joita pääsääntöisesti löytyy joko syrjäytymisestä tai mielen sairauksista. Teot ovat niin sanottujen yksinäisten susien tekemiä, vaikka he tietenkin voivat saada jonkinlaista apua. Tällaisiin joukkomurhiin kykeneviä ja halukkaita ihmisiä on runsaasti Suomessa, ja valmistelua ja suunnittelua tehdään joka päivä. Tässä ei ole varsinaisesti mitään uutta, kun ajatellaan tapahtuneita koulumurhia.

Vaikka ensimmäinen terrori-isku voi tapahtua Suomessa koska tahansa, todennäköisesti seuraavakin tapahtuma on joukkomurha.

Kun kyse on yksinäisistä susista, ennalta estäminen on todella vaikeaa. Ennalta on pystytty estämään useita joukkomurhia, mutta kaikkia ei koskaan voida ennalta estää. Se on avoimessa yhteiskunnassa mahdotonta.

Terrorismin varautumiskeinot kuntoon

Kyse on siis paljon laajemmasta ilmiöstä ja uhasta kuin puhtaasta terrorismista, joten myös varautumiskeinojen on oltava laajemmat kuin vain Suojelupoliisista tai tiedustelulaista puhuminen. Suomi tarvitsee siviilitiedustelulain. Se on selvää jo siksi, että emme voi olla vain muiden, ystävällisten maiden tiedonhankinnan varassa. Meillä on oltava myös oma tiedustelumahdollisuus ja mahdollisuus hankkia tietoja ulkomailla. Haluan vain sanoa, että ei kannata liikaa tuudittautua tämän lainsäädännön autuaaksitekevään voimaan.

MikkoPaatero_kasvokuva

Mikko Paatero

Kun terroriteko tapahtuu, vastuu on paikallispoliisin, ja siksi sen mahdollisuudet hoitaa asiaa on myös resurssien puolesta oltava kunnossa. Tukholman isku aiheutti, sen että hallituksen kehysriihessä suhtauduttiin vähän ymmärtäväisemmin Suojelupoliisin lisäksi myös varsinaiseen poliisiin. Poliisiin kohdistetut leikkaukset vuodelle 2018 poistettiin suurimmalta osin, joten esimerkiksi poliisien määrä pystyttäneen pitämään vuonna 2018 suurin piirtein vuoden 2017 tasolla, vaikka vähäistä laskua kuitenkin ilmeisesti tapahtuu. Kyse ei siis ollut lisäsatsauksesta poliisiin vaan leikkausten poistamisesta. Päätös ei kanna vuoden 2019 leikkausten poistamiseen vaan tarvitaan lisää riihikuivaa rahaa, jos edes nykyinen taso halutaan säilyttää.

On hyvä tiedostaa, että vuoteen 2020 mennessä Ruotsissa poliisien määrä kasvaa 2 000 henkilöllä, Norjassa Breivikistä johtuen noin 1 600 henkilöllä ja Tanskassakin noin 600 henkilöllä. Suomessa tehdyillä, sinänsä positiivisilla päätöksillä poliisien määrä sen sijaan vähenee. Suomen linja eroaa selvästi muista Pohjoismaista, joissa poliisien määrä on jo lähtökohtaisesti eri tasolla. Linjamme täytyy edelleen perustua jonkinlaiseen lintukotoajatteluun, mikä on surullista.

Suomen linjan täytyy edelleen perustua jonkinlaiseen lintukotoajatteluun, mikä on surullista.

Kokonaisvaltainen tilannekuva kovan turvallisuuden kentästä

Suomi ei ole terrorististen tekojen ykkösaluetta, vaikka esimerkiksi ISIS:n informaatiossa Suomikin jo löytyy. Terroritekoihin kykeneviä on Suomessakin, ja osa heistä on tullut turvapaikanhakijoiden mukana, kuten muihinkin maihin. Esimerkiksi Pariisin terroriteossa oli Europolin mukaan kaksi tekijää, jotka tulivat maahan turvapaikanhakijoiden mukana.

Meidän tulee varautua kaikenlaisiin joukkomurhiin, ei vain terrorismiin, ja se vaatii monenlaisia toimenpiteitä. Resurssitarkastelun lisäksi tarvitaan lainsäädäntöä, lisäpanostusta kotouttamiseen sekä toimenpiteitä, jotka estävät syrjäytymistä. Tämä tarkoittaa, että meillä on oltava kokonaisvaltainen tilannekuva koko niin sanotun kovan turvallisuuden kentästä. Meidän on huolehdittava tämän kokonaisuuden hallitsemisesta eikä vain sen sisällä olevista yksittäisistä asioista.

Tällaista ajattelua meillä ei vielä ole. Selonteot tehdään erikseen ulko-ja turvallisuuspolitiikasta, puolustuspolitiikasta ja sisäisestä turvallisuudesta. Nämä pitäisi yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi jo senkin takia, että raja ulkoisen ja sisäisen kovan turvallisuuden välillä on voimakkaasti hämärtynyt ajatellen muun muassa kyberuhkia. Tämän ajattelun luonnollisena jatkeena on myös turvallisuusministeriön perustaminen kahdella ministerillä varustettuna.

Kehysriihi ja hallituksen puolivälitarkastelu jäivät näiden asioiden suhteen puolitiehen. Siinä oli kuitenkin nähtävissä positiivista ajattelua kokonaisturvallisuuden suhteen, joten on toivottava ja vaadittavakin, että tätä linjaa nopeasti jatketaan mielellään ennen seuraavaa joukkomurhaa.

Mikko Paatero toimi poliisiylijohtajana 2008–2015 ja sitä ennen Länsi-Suomen läänin poliisineuvoksena 1992–2008. Hän jäi eläkkeelle poliisiylijohtajan tehtävästä vuonna 2015.

Uusimmat Artikkelit