Allekirjoituksen historia puumerkistä klikkaukseen

Allekirjoituksen historia on pitkä ja monivaiheinen. Sähköinen allekirjoitus on ollut lainmukaista Suomessa jo 15 vuotta.

Allekirjoituksella todennetaan perinteisesti sen kirjoittajan henkilöllisyys ja hänen tahtonsa allekirjoitettavan dokumentin sisältöön.

Allekirjoitus ei ole sopimuksen ehto, vaan myös suullinen sopimus on sitova. Toisaalta: kun sopimus ja allekirjoitus on dokumentoitu, ne on helpompi todistaa. Digitaalinen hyväksyntä on yhtä pätevä kuin paperille tehtykin. Itse asiassa se on jopa turvallisempi, sillä kun asiakirjassa on sähköinen allekirjoitus, dokumenttia ei voi muokata jälkeenpäin jättämättä jälkiä.

Kirjaimin kirjoitettavissa kielissä, kuten suomen kielessäkin, allekirjoituksena ja sopimuksen hyväksyntänä on perinteisesti voitu hyödyntää henkilön itsensä kirjoittamaa omaa nimeä. Mutta esimerkiksi kiinan tai japanin kielessä käytetään kirjoittamiseen merkkejä, joista ei ole erikseen persoonallista versiota. Siksi niissä allekirjoitukseen tulee erillinen nimileima.

Allekirjoituksen historiaa

1500-luku

Puumerkit. Omistajaa tai asianosaista osoittava merkki, jota kirjoitustaidottomat ovat käyttäneet nimikirjoituksena tai allekirjoituksena. Yleistyi Suomessa 1500-luvulla.

1800-luku

Kirjoitustaito yleistyi Suomessa, ja allekirjoitukset otettiin käyttöön puumerkkien rinnalle. Ne säilyivät kuitenkin pitkään rinnakkain.

Presidentti C.G.E Mannerheimin (1867–1951) allekirjoitus.

1900-luku

Automaattikynä (engl. autopen) on kone, jota käytetään allekirjoituksen tekemiseen. USA:n presidentit ovat käyttäneet sitä 1940-luvulta lähtien ja käyttävät myös nykyään.

Automaattikynä, jota presidentti John F. Kennedy käytti allekirjoituksiinsa. (Kuva: Internationalautopen.com)

1977

Yhdysvaltalaisen MIT-yliopiston laboratoriossa kehitettiin RSA-salausalgoritmi, joka mahdollisti sähköisen allekirjoituksen.

1999

Ensimmäinen eurooppalainen direktiivi sähköisistä allekirjoituksista: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista, 1999/93/EY.

2003

Laki sähköisistä allekirjoituksista voimaan Suomessa. Lain mukaan sähköinen allekirjoitus on yhtä pätevä kuin perinteinen allekirjoitus.

2009

Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista voimaan ja edellinen kumottiin.

2016

EU-asetus eIDAS voimaan, aluksi vaiheittain. Sen tarkoitus on varmistaa ajantasaiset ja kansainvälisesti hyväksytyt standardit elektroniselle tunnistautumiselle.

Sirullisen henkilökortin varmenne mahdollistaa tunnistamisen sähköisessä asioinnissa. (Kuva:Poliisi)

2018

eIDAS-asetus kaikilta osin voimaan. Sen avulla EU-kansalaiset voivat tunnistautua toisen EU-maan julkisiin palveluihin esimerkiksi kotimaansa henkilökortilla, jos molemmissa maissa käytetään samankaltaisia sähköisiä tunnisteita.

Vahva tai perustason tunnistautuminen

Tällä hetkellä Suomessa on käytössä kolme vahvan tunnistamisen menetelmää: pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai henkilökortissa oleva kansalaisvarmenne. Niillä voi tunnistautua julkisen hallinnon sähköisiin asiointipalveluihin vuoden 2020 loppuun asti. Väestörekisterikeskus selvittää parhaillaan, kuinka sähköinen tunnistautuminen tehdään sen jälkeen.

Koska sähköinen allekirjoitus perustuu tunnistautumiseen, on tärkeää valita, milloin tarvitaan vahva menetelmä ja milloin riittää kevyempi perustaso. Kevyempiä tapoja ovat esimerkiksi sähköpostiin tai kertakäyttöiseen, tekstiviestillä toimitettavaan PIN-koodiin perustuva tunnistautuminen.

Käyttö yleistyy, kun kysyntä kasvaa

”Sähköinen allekirjoitus yleistyy sopimuksissa sitä mukaa, kun suuri yleisö alkaa vaatia sitä palveluntarjoajilta. Palvelu on kyllä valmis ja paljon käytettykin, koska se sujuvoittaa palveluja ja tekee niistä luotettavampia”, kertovat operatiivinen johtaja Vesa Rikkinen ja tuotepäällikkö Tuukka Meriläinen Deltagonilta.

Toisaalta myös viranomaisten valinnoilla on laajempaa merkitystä.

”Mikäli viranomaiset ottavat sähköisen allekirjoituksen laajasti käyttöön, se on signaali myös yksityiselle puolelle. Uskon, että sähköinen allekirjoitus yleistyy kaikilla sektoreilla, ja samalla se muuttuu koko ajan helpommaksi”, Vesa Rikkinen sanoo.

Deltagon tarjoaa asiakkailleen ratkaisua, jossa voi toteuttaa joko vahvan tai perustason tunnistautumisvaihtoehdon. Yritys voi itse valita, kumpaa se käyttää milloinkin.

”Periaatteena voisi olla, että organisaation sisäisiin hyväksymysprosesseihin liittyvissä allekirjoituksissa voisi käyttää perustasoa ja ulkoisten sidosryhmien kanssa tehtävissä sopimuksissa vahvaa tunnistautumista.

Mikäli jo nykyisessä prosessissa allekirjoittajan henkilöllisyys tunnistetaan allekirjoitushetkellä esimerkiksi passista, on vahva tunnistaminen ainoa vaihtoehto. Toisaalta, jos tunnistaminen nykyisellään on heikkoa tai olematonta, perustason tunnistaminenkin tuo lisäturvaa siihen verrattuna”, Tuukka Meriläinen sanoo.

Digitaalinen hyväksyntä on otettu käyttöön Suomessa eri palveluissa vaihtelevasti, osassa sitä käytetään aina ja osassa ei vielä juuri ollenkaan.  Vesa Rikkinen ja Tuukka Meriläinen suosittelevat sähköisen allekirjoituksen käyttöönottoa, kun yritys haluaa tehostaa toimintaansa ja helpottaa asiakkaidensa asiointia.

”Deltagon secSigned -ratkaisumme avulla dokumentin allekirjoittaminen on helppoa ja nopeaa, vaikka osapuolet olisivat eri paikoissa.  Sähköisen allekirjoituksen avulla saa sopimusprosessin nopeammaksi ja tietoturvallisemmaksi. Jälkikäteen voi aina tarkistaa, että dokumentti on juuri sama, jonka on allekirjoittanut”, Tuukka Meriläinen kertoo.

Tieto suoraan järjestelmiin

Sähköisen allekirjoituksen avulla tieto on turvassa, ja tiedon voi siirtää halutessaan sähköisesti suoraan organisaation käyttämiin taustajärjestelmiin. Järjestelmän avulla on myös mahdollisuus seurata sopimusten tilaa ja tarkistaa ennakkoon henkilön nimenkirjoitusoikeus.

Deltagonin tarjoamaa allekirjoituspalvelua käytetään myyntiin ja ostamiseen liittyvien sopimuksien lisäksi esimerkiksi työsopimuksissa.

Lue lisää:

https://www.deltagon.com/fi/tuotteet/sahkoinen-allekirjoitus