Kaapelit näkyviin kaivamatta
Savisessa montussa Kokemäenjoen rannassa möyrii keltainen kaivinkone. Menossa on saneeraus, jossa Kokemäen jätevesipumppaamon tekniikkaa uusitaan ja rakennetaan muun muassa uusi poistoputki.
”Pumppaamon kautta virtavat 500 ihmisen asutuksen sekä läheisten koulujen ja virastojen jätevedet”, kertoo vesilaitosasentaja Tapio Jussila Kokemäen Vesihuolto Oy:stä.
Kokemäen Vesihuolto on kaupungin omistama yhtiö, ketterä kahdeksan ihmisen yksikkö, jossa ”kaikki tekevät lähes kaikkea”. Uusia runkolinjoja tehdessä vuosittain on kaivettu kymmenenkin kilometriä maata, viime aikoina painopiste on ollut saneerauksissa ja korjauksissa.
”Joka viikko tehdään kuitenkin jotain kaivutöitä – myös yksityisille omakotiasujille ja mökkiläisille, kun alueet laajenevat ja tarvitaan uusia vesijohtoja.”
Pumppaamon kanssa hoidetaan parin viikon valmisteleva urakka, varsinaisen tekniikan tulee rakentamaan ulkopuolinen urakoitsija.
Joustavat palvelut
Viereisen sähkökaapin nurkalla on kieppi valokuitua, joka on kaivettu montun alta pois.
”Sähkökaapeleiden näytöt hoitaa taajama-alueella Kokemäen sähkö ja haja-asutusalueella Fortum Johtotiedon kautta. Puhelinverkko ja kaupungin valokuituverkko ovat Johtotiedon kautta tilattavia näyttöjä”, Jussila kertoo.
”Missään ei voi kaivaa jos kaapeleiden sijaintia ei ole ensin selvitetty”, hän painottaa.
Kokemäellä näytöt hoitaa valtaosin tuttu mies, Risto Laaksonen Empowerilta.
”Olen ollut tällä alueella töissä 43 vuotta. Työnkuva on muuttunut moneen kertaan, mutta paikat ovat tuttuja”, Laaksonen nauraa. Kaapelinäyttöjen lisäksi hänen töihinsä kuuluvat asennukset ja liittymät sekä niiden korjaukset.
Laaksoselle näyttöpyynnöt tulevat Johtotiedon kautta. Normaalisti näytön toimitusaika on kolme päivää, mutta virallinen toimintatapa joustaa hieman, jos aikataulut vain sallivat.
”Usein Risto osaa antaa alustavia tietoja puhelimellakin. Mutta mitään ei kaiveta ennen kuin hän on käynyt paikan päällä”, Tapio Jussila sanoo.
Kaikki esiin maan alta
Risto Laaksonen kaivaa pakettiauton perästä laitteitaan: lähettimen, vastaanottimen sekä muun muassa pihtiantennin, joiden signaalin avulla kaapelit maan alta löytyvät.
”Maan alla mikään ei ole piilossa”, Laaksonen hymyilee laitteen piipatessa äänekkäästi, kun se löytää sähkökopin vierestä kaapelin.
Haasteellisimmat näytöt ovat siellä, missä on paljon erilaisia kaapeleita. ”Kun niitä menee maan alla paljon, signaali voi hypätä kaapelista toiseen. Myös taloihin menevät pienet kaapelit voivat joskus olla niin ohuita, että laitteilla on haasteita löytää niitä.”
Kaapeleita haetaan aluksi myös kartan avulla, ja Laaksonen muistuttaa, mikä on oleellista: ”Muutokset kaapeloinneissa ja niiden reiteissä pitää dokumentoida huolella.”
Laaksonen vilkaisee puhelintaan ja hyppää autoonsa, sillä työ on muutakin kuin normaaleja kaivutyössä tarvittavia näyttöjä. Vieressä kulkevalla valtatiellä on kaatunut rekka, ja Laaksosen laitteita ja karttanippua tarvitaan.
”Kaapelit ovat normaalisti 80 sentin syvyydessä, mutta eivät ihan aina. Kun kyljellään olevaa rekkaa joudutaan nosturilla vähän vetämään pitkin piennarta, on parempi, ettei sitä raahata kaapelin yli.”
